Vielä hetki sitten olin humanististen tieteiden ylioppilas. Nyt olen humanististen tieteiden kandidaatti. Se on oikeastaan ainoa merkittävä muutos, joka elämässäni on tapahtunut. Asun edelleen samassa kaupungissa ja opiskelen samaa tieteenalaa. Käyn salilla ja huuruisissa saunailloissa oman ehtimisen ja mielenkiinnon mukaan. Moni asia on niin kuin ennenkin, mutta silti jokin on Lue lisää…
Kolmas opiskeluvuosi ja kandivaiheen opinnot on kohta takanapäin. Fiilis on samaan aikaan innostunut ja haikea, vuosi meni taas ohi nopeasti kuten aiemmatkin. Lähes koko vuoden kestänyt kandidaatintutkielman tekeminenkin on kohta ohi, enää loppukiri ja muutama kurssisuoritus olisi jäljellä tutkinnon hakemista varten. Vaihto-opiskelun jälkeen palaaminen syksyllä Jyväskylään ja viestinnän opintojen pariin Lue lisää…
Minulla on vahva tunne siitä, että olen oikeasti omalla alallani. Sen sanominen ääneen on ihanaa, vapauttavaa ja tietyllä tapaa myös rauhoittavaa. Ei sillä, että olisin ikinä mitenkään hirveästi panikoinut tulevaisuuteni ja uravalintani suhteen. Toki sellaisia hetkiä myös löytyy, mutta viestinnän oppiaineeseen tutustuessa jokin vain kolahti sisälläni oikeaan suuntaan. Se tuntui Lue lisää…
Olen yläasteikäisestä asti tiennyt, että haluan lukioon ja lukion jälkeen korkeakouluun.Mielikuvissani en kuitenkaan osannut arvatakaan, mitä kaikkea opiskelijaelämä voisiparhaimmillaan ja pahimmillaan olla: aamuun venyvien haalaribileiden ja luennontäyteisten päivienlisäksi sisäpiirivitsejä ja naurua kirjastolla parhaimpien ystävieni kanssa, itkua ja hermostumistavaikeiden tehtävänantojen vuoksi sekä pitkästyttävältä tuntuvia kursseja, joiden päätyttyä ymmärränkurssin olleenkin todella hyödyllinen. Lue lisää…