Minulla on vahva tunne siitä, että olen oikeasti omalla alallani. Sen sanominen ääneen on ihanaa, vapauttavaa ja tietyllä tapaa myös rauhoittavaa. Ei sillä, että olisin ikinä mitenkään hirveästi panikoinut tulevaisuuteni ja uravalintani suhteen. Toki sellaisia hetkiä myös löytyy, mutta viestinnän oppiaineeseen tutustuessa jokin vain kolahti sisälläni oikeaan suuntaan. Se tuntui omalta, kodilta.
Olen toisen vuoden opiskelija ja sinänsä jännittävässä tilanteessa opintojeni kannalta: olen vaihdossa Hollannin Groningenissa tämän kevään. Opiskeluni täällä on siis hieman erilaista kuin se kotona olisi. Tuntirakenne on hyvin samanlainen kuin Jyväskylässä: on luentoja koko luokan kesken, jonka lisäksi työskentelemme pienryhmissä. Selkeä ero koulunkäynnin suhteen on ehdottomasti aktiivisuus. Luento on ikään kuin dialogi luennoitsijan ja opiskelijoiden välillä. Aktiivisuus puolin ja toisin on yllättänyt minut positiivisesti. Tunneilla keskustellaan ja opiskelijoilta odotetaan aktiivista osallistumista ihan eri tavalla. Tietysti jokaiselle tämänlainen opetustyyli ei sovi, mutta koen itselleni tämän sopivan todella hyvin. Viestintä näkyy ja kuuluu.
Pyrin tekemään suositellun 60 opintopistettä vuodessa, mutta olen myös ollut tässä armollinen itselleni. Yritän olla ottamatta liikaa paineita koulusta, opintopisteistä ja tulevaisuudesta. Haluan keskittyä myös elämään itsessään. Toisena opiskeluvuotena oli mahdollista valita enemmän sivuaineita, joka oli mukava lisä viestinnän opintojen lisäksi. Luen sivuaineena suomen kieltä ja kirjallisuutta, mutta olen myös ottanut palasia puheviestinnästä, sukupuolentutkimuksesta ja väkivaltatutkimuksesta. Kiinnostavia kursseja olisi vaikka loputtomiin, mutta jossain kohtaa täytyy osata rajata myös jotain pois. Muuten palaa loppuun.
Jos joku kysyisi minulta, mikä minusta tulee isona, vastaisin, että viestinnän ammattilainen. Minulla ei ole vielä tarkkaa käsitystä ammattinimikkeestä, mutta en koe sen olevan vielä tarpeellista. Minua kuitenkin kiinnostaisi erilaiset juontotehtävät. Ylipäätään esiintymistilanteet ovat itselleni niitä nautinnollisimpia hetkiä. Esiintyessä koen itsevarmuutta, jännitystä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Myös tietynlaista rauhaa, mutta toisaalta tuntuu siltä, että sydän hyppää rinnasta ulos hetkenä minä hyvänsä. Tunteiden skaala on laaja, mutta hyvä niin. Minulle tärkein kriteeri kuitenkin on, että haluan nauttia työstäni. Haluan sen olevan antoisaa, opettavaista ja motivoivaa. Olen kunnianhimoinen tulevaisuuteni suhteen, joten haluan myös menestyä. Ennen kaikkea, haluan kuitenkin olla onnellinen.
—————————
Tekstin on kirjoittanut toisen vuoden viestinnän opiskelija Anni Tallgren, joka on tällä hetkellä vaihdossa Alankomaissa.
