Kellon lähestyessä kuutta juhlavieraat alkavat lipua Sataman Viiluun. Miljöö on kaunis, jos minulta kysytään, yksi upeimmista venueista Parkun vuosijuhlien historiassa. Vieraat tarttuvat alkumaljoihin ja toinen toistaan hienompia pukuja kehutaan kilpaa. Parkulaiset, henkilökunnan edustajat sekä sidosryhmät on toivotettu tervetulleiksi Parkun puolipyöreisiin vuosijuhliin.
Näyttämön viereisessä pöydässä näen Parkun 2025 puheenjohtajiston. Varapuheenjohtaja Henna Mikkola istuu hermostuneen iloisena pöydän päädyssä, vastapäätään puheenjohtaja Enna Lavonen. Tunnen ylpeyttä heidän puolestaan: näiden juhlien järjestymiseen näillä neidoilla on ollut isosti näppinsä pelissä: ideat on saatettu käytäntöön ja lopputuloksena saamme kokea ikimuistoiset juhlat, yhdessä.
Illan aikana kuullaan liikuttavia, vaikuttavia ja ennen kaikkea parkulaisia puhuttelevia puheita. Puheenjohtajan puhe saa nauramaan, mutta myös liikuttumaan kyyneliin. Sari Rajamäen ja Rasa Jämsenin puhe herisyttää juhlakansaa ja saa ajattelemaan, kuinka paljon arvostammekaan viestinnän opettajiamme. Vilma Rantalaisen puhe parkulaisille puolestaan valaa uskoa: vaikka yhteiskunnalliset ilmiöt mietityttävät ja välillä jopa lannistavat, meillä viestijöillä on kykyä yhdistyä. Tulevaisuudessa yhteisöllisyyden merkitys korostuu ja me viestijät voimme nojautua vahvuuksiimme.
Illan edetessä tunnelman pystyy todeta olevan katossa. Kolmen ruokalajin illallinen maistuu ja illan kruunaa Bilebändi Kameleontti. Korkokengät painavat jalkojani ja istahdan paikalleni hetkeksi tanssin lomassa. En voi kuin hymyillä, kun tanssilattialta välittyvä lämpö tavoittaa minut. Jalkani ovat hädin tuskin elpyneet, kun bongaan ystäväni tanssimasta, kutsuen luokseen. Kaivan esiin digikamerani, ja kysyn fiiliksiä kameralle. Mikään ei mielestäni kuvaa onnistunutta vuosijuhlaviikonloppua paremmin kuin kamera täynnä liki satoja hetkiä yhdessä vanhojen ja uusien ystävien kanssa.
Tekstin kirjoittanut viestinnän neljännen vuoden opiskelija Inka Hassinen.
