Rakastan Parkun ainejärjestössä sen pienuutta. Vaikka pienen ainejärjestön taakat ja kamppailut tuntuvat välillä suurilta, ja sitä toivoisi joskus olevansa esimerkiksi kauppatieteiden kaltainen suuri ja kyvykäs toimija, pienen ainejärjestön etuna tulee yksi meidän valttikorteista; äärettömän helpot vaikuttamismahdollisuudet. Välillä kuitenkin mietin, ottaako moni tämän niinkin yksinkertaisen asian itsestäänselvyytenä?
Yksilön ja yhteisön eduksi mukana toiminnassa
Lähdin itse ensimmäisenä opintovuonnani mukaan ainejärjestön hallitukseen. Hyppäsin jännittyneenä fuksina suorilta jaloin täyttämään isohkoja ja näkyviä saappaita. Koin, että aidosti halusin olla kiinni opiskelijayhteisöni toiminnassa ja päätöksenteossa. Halusin olla vaikuttamassa siihen, millaisia ratkaisuja tehdään. Halusin vaikuttaa positiivisesti omaan ja muiden kokemukseen opinnoista ja opiskeluajasta. En osaa sanoa, oliko minulla lähtökohtaisesti tarvetta viedä eteenpäin kovinkaan radikaaleja muutoksia, mutta siitä olin varma, että halusin ääneni kuuluviin. Ilokseni minulle suotiin mahdollisuus päästä osaksi Parkun hallitusta, vaikuttamaan juuri niihin asioihin joihin halusin. Omilla ajatuksillani, mielipiteilläni ja ideoillani sain vaikuttaa Parkun toimintaan sekä siihen, millaista kulttuuria Parkussa ylläpidetään.
Tuntuu, että ihmiset tapaavat jossitella ja moittia asioita ilman, että he tekevät itse kyseisten asioiden eteen mitään. Edellä mainittu ajatukseni ei kuitenkaan tarkoita, että Parkussa tällainen ilmapiiri vallitsisi. Silti olen monesti pohtinut, olisiko ainejärjestössämme vielä enemmän potentiaalia, jos vaikuttaminen koettaisiin mielekkäämpänä? Samalla tulee pähkäiltyä sitä, mikä tekisi vaikuttamisesta mielekkäämpää. Koetaanko järjestötoiminta tylsänä tai vaikeana? Tällaisistakin asioista olisi ihanaa kuulla jäsenistön mielipiteitä enemmän. Ainejärjestössämme on kasapäin jäseniä ja aktiivisia osallistujia, mutta innokkaat vaikuttajat jäävät pieniin lukuihin joka vuosi. Mistä se johtuu?
Et tarvitse megafonia saadaksesi äänesi kuuluviin
En voi puhua jokaisen jäsenen puolesta, mutta silti uskon, että valtaosalle vaikuttaminen olisi Parkussa helppoa. Palautekyselyihin vastaaminen, tapahtumiin osallistuminen, kokousten seuraaminen ja ihan vain opiskelukavereiden kanssa ajatusten jakaminen ovat pienen kynnyksen vaikuttamisen mahdollisuuksia, jotka on tarjottu kuin syöttönä lapaan jäsenistölle. Silti näistä syötöistä valitettavan pieni osa menee loppupeleissä maaliin.
Ainejärjestötoimintakin on kokemusteni mukaan helppoa ja kivaa – kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Kun Parku ajaa toiminnallaan jäsenistönsä etuja, koen, että hallituksessa olevat ihmiset tekevät sen joka vuosi ilon ja sydämen asialla. Kukaan ei ole yksin, päätökset tehdään yhdessä, jokainen pesti on yhtä tärkeä. Itsekin olin hallituskaudellani ihan noviisi, ja rehellisesti olen vieläkin. Silti nautin ainakin lähes joka hetkestä ja mahdollisuudesta, kun sain vaikuttaa yhteisöni asioihin. Vastuu tietysti jakautuu, mutta vaikuttamismahdollisuudet ovat jokaisella hallituksen jäsenellä samat.
Sekä rivijäsenenä että hallituksen jäsenenä pystyy itse vaikuttamaan juuri niihin asioihin, jotka henkilökohtaisesti koskettavat. Olen varma, että tämän kokoisessa yhteisössä äänensä saa kuka tahansa kuuluviin, jos ottaa härkää sarvista. Parkun lempeä viestintäilmapiiri antaa oivallisen alustan avoimelle keskustelulle. Ihmisen perusluonteessa on tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi – ja viestinnän asiantuntijalla on kuuntelemisen ja ymmärtämisen taidot hallussa.
Jokaisella jäsenellä on väliä
Ainejärjestö ja sen toiminta ei synny tyhjiössä, vaan toiminnan ja sen edistämisen takana on aina kirjava joukko erilaisia osaajia. Syyskokouksen lähestyessä toivonkin näkeväni ehdolle asettuvan kasapäin uusia ja vanhoja kettuja, jotka haluavat edistää juurikin tämän opiskelijaryhmän etuja. Toivon aktiivista osallistumista yhteiseen päätöksentekoon. Toivon rohkeutta etenkin niille, jotka kokevat, että heidän äänellään ei ole merkitystä. Sillä sillä todellakin on. Sen vuoksi, että tämä 44 vuotta täyttävä, pieni, mutta mahtipontinen, rakas viestinnän ainejärjestö eläisi ja hengittäisi vielä monta vuotta tulevaisuudessakin.
Tekstin on kirjoittanut viestinnän kolmannen vuoden opiskelija Enna Lavonen.
