Jyväskylän yliopiston viestinnän opiskelijoiden ainejärjestö

Kohtaa, älä ohita

Jos luennon alkuun tulisi nostaa käsi ylös, mikäli olet joskus elämäsi aikana kokenut yksinäisyyttä, olisi hyvin todennäköistä että lähes jokainen nostaisi oman kätensä. Yksinäisyys voi koskettaa niin lasta kuin vanhusta, mutta se on ikävä ilmiö myös nuorten aikuisten keskuudessa. Opiskelijoilla yksinäisyyden kokemukset ovat varsin yleisiä: 40 prosenttia korkeakouluopiskelijoista kokee yhteisöön kuulumattomuutta ja yksinäisyyttä.*

Yksinäisyyden kokemus voidaan jakaa sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen. Sosiaalinen yksinäisyys merkitsee yksilön sosiaalisten verkostojen puutetta tai tunnetta ettei kuulu mihinkään ryhmään. Emotionaalinen yksinäisyys puolestaan kuvaa tilannetta, kun yksilöllä ei ole läheisiä ihmissuhteita.

Opiskelijaa voi kohdata kumpikin näistä yksinäisyyden muodoista. Korkeakouluopintojen aloittaminen on usein taitekohta, jossa vaihdetaan paikkakuntaa ja aloitetaan itsenäinen elämä. Tukiverkostot ja ystävät eivät siirrykään mukana ja omien verkostojen ja uusien ystävien etsiminen pitää aloittaa niin sanotusti alusta. Tämä on varmasti yksi syy, miksi alkuun esittämäni luvut ovat opiskelijoiden keskuudessa näin hälyttävän suuria.

Miten yksinäisyys liittyy hyvinvointiin?

Aika ajoin meillä jokaisella voi olla tarve olla yksin. Tuolloin tilanne on oma valintamme ja voimme saada yksinolosta energiaa. Mutta mikäli yksin on vasten tahtoaan ja tilanne on jatkuva, alkaa yksinolo vaikuttaa myös hyvinvointiimme.

Yksinäisyyttä kokevien keho ajautuu vähitellen hälytystilaan ja kaikki tasapainoista elämää ylläpitävät vinkit säännöllisestä liikunnasta ja tasapainoisesta ruokavaliosta alkavat tuntua yhdentekeville. Ihmiselle on luontaista olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Kun tämä tilanne ei pääse toteutumaan, aktivoituvat aivoissamme samat alueet, kuin fyysistä kipua tuntiessamme.

Mikä ratkaisuksi?

Näen, että vastuu yksinäisyyden ehkäisyssä on yhteinen. Yksinäisyyttä kokeva voi pyrkiä purkamaan omaa tilannettaan esimerkiksi pohtimalla, keitä hänen omaan sosiaaliseen piiriinsä jo kuuluu ja millaisia sosiaalisia suhteita hän haluaisi lisää. Voisiko opintojen alku tarjota mahdollisuuden tutustua täysin uudenlaisiin ihmisiin? Onko omissa kiinnostuksen kohteissa jotain sellaista, joita voisi jakaa muiden kanssa tai pyrkiä harrastamaan yhdessä?

Entä tuleeko ryhmätöiden jälkeen jokaisen liuettua lounaalle omissa porukoissaan vai voisiko tällä kertaa pyytää mukaan myös jonkun ei niin tutun tyypin?

Tai mitä esimerkiksi ainejärjestö voisi tehdä omalta osaltaan, jotta yhteinen toiminta olisi yhteisöllistä ja mukaan tulisi mahdollisimman moni? Aiheen äärelle kannattaa pysähtyä ja pohtia, mitkä ovat olleet tilanteita, jotka ovat auttaneet minua itseäni yksinäisyyden tunteen kanssa. Voisinko tarjota samanlaisen avun myös muille?

Yhdessä yhteisöksi -hanke tukemassa

Korkeakouluopiskelijoiden ryhmiin ja yhteisöön kuulumista halutaan edistää ja kehittää myös Nyyti ry:n puolelta. Nyytin käynnissä oleva hanke keskittyy kehittämään yhteisöllisyyttä Jyväskylän yliopistossa ja Laurea-ammattikorkeakoulussa. Yhteisöllisyyttä lisäämällä voidaan ehkäistä myös opiskelijoiden kokemaa yksinäisyyttä. Hankkeen puitteissa koulutetaan mm. ainejärjestötoimijoita, tuutoreita sekä opetushenkilökuntaa. Lisätietoa hankkeesta löytyy Nyytin verkkosivuilta.

Yksinäisyydestä ja yhteisöllisyydestä voit kuunnella lisää mm. seuraavien podcastien muodossa:

*Opiskelijabarometri 2014 ja Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016

Kirjoittaja Henna Sihvonen on toiminut Nyyti ry:n Yhdessä yhteisöksi -hankkeen koordinaattorina 2019. Sihvonen on taustaltaan viestinnän asiantuntija ja Jyväskylän yliopiston viestinnän oppiaineen alumni.