Jyväskylän yliopiston viestinnän opiskelijoiden ainejärjestö

Ajautumalla yrittäjäksi

Aloita yliopisto-opinnot, sano lähes jokaiselle vastaan tulevalle mahdollisuudelle kyllä, nauti elämästä, kokeile omia rajoja, pysy uteliaana ja vaali ystävyyssuhteita. Näin kulkee jotakuinkin viimeisen kuuden vuoden lyhyt oppimääräni fuksista filosofian maisteriksi ja yrittäjäksi.

Kynän varressa on tällä kertaa minä, Sakke, tammikuussa 2020 maisteriksi valmistunut ikuinen henkinen opiskelija, elämäntapayrittäjä ja wanna be triathlonisti. Toimin yrittäjänä kahdessa markkinointiin ja viestintään erikoistuneessa yrityksessä, Byway Communicationsissa ja Männikkömetsässä. Seuraavaksi luvassa on muutamia nostoja, jotka ovat näytelleet merkityksellistä roolia matkallani tähän pisteeseen.

Itselleen nauramisen jalo taito

Haluan aloittaa syväluotauksen opiskelijaelämääni ja yrittäjäpolkuni alkuvaiheille jakamalla yhden tärkeimmistä kokemuksista, joka on auttanut minua ajelehtimaan nykyiseen elämäntilanteeseeni. Oivallus on ollut ja on edelleen yksi tärkeimmistä tekijöitä, jonka voimin kuljen eteenpäin polullani. Opin nauramaan itselleni.

En tarkoita tällä itsestäni narrin tekemistä tai välinpitämätöntä asennetta elämääni ja valintojani kohtaan. Tarkoitan ajatusmaailmaa, jossa pystyy heittäytymään tilanteeseen kuin tilanteeseen tietäen, että täydellisenkin ”epäonnistumisen” jälkeen maailma on pystyssä. Vitsillä voi kuitata ketutuksen ja vilpittömyydellä kääntää katseet tulevaan menneen sijaan. ”Seuraavalla kerralla onnistun jo paremmin.”

Esimerkiksi vuosi sitten pilotoimme Aapeli Tourusen kanssa Ydinviestin Pilkahduksia-podcastin. Olimme saaneet Pertti ”Snellu” Snellmanilta puolen tunnin koulutuksen A-rakennuksen studiotekniikkaan. Ensimmäisessä äänityksessä vieraanamme oli yliopiston viestintäjohtaja Anna-Kaisa Säkkinen. Vastasin mikseristä ja nappuloista ja aloitimme äänityksen. Viiden minuutin kohdalla kesken Anskin opiskelijatarinaa huomasin, etten ollutkaan painanut äänitystä päälle. Kylmä hiki ei ehtinyt nousta selkään ennen kuin totesin hilpeästi aasinsillan kautta: ”Saimmekin ylimääräisen live-harjoituksen, seuraavaksi jo voimme laittaa äänityksen päälle.”

Sanomattakin lienee selvää, että purkitimme jakson iloisella mielellä raikuvien naurujen jälkeen.

Oikealla Aapeli, opiskeluaikainen tutkapari ja nykyinen yhtiökumppani Männikkömetsässä. Kuva: Otto Virtanen.

Yrittäjäksi ihmisten ansiosta

Yrittäjämäinen tekeminen on kutitellut minua jo nuoresta lähtien, mutta yrittäjäksi en olisi päätynyt ilman ympärilläni olevia ihmisiä. Erityisesti järjestötehtävissä (Parku, JES, Ydinviesti) kohtaamani ihmiset ja mahdollisuudet ovat kuljettaneet minua yrittäjänpolkua kohden. Yhteisössä olen saanut kokea itseluottamusta kasvattanutta arvostusta, mikä on yritteliäisyyden polttoainetta.

Merkittävin kohtaaminen yrittäjäksi päätymisen kannalta tapahtui keväällä 2017, kun tutustuin Katarina Mustoseen ainejärjestötapahtumassa. Päädyimme tekemään yhteistyötä, jonka aikana huomasimme täydentävämme toisiamme niin ajatusmaailman kuin osaamisen kannalta. Lukuisten sattumusten kautta päädyimme perustamaan keväällä 2018 yhteisen markkinointitoimiston Byway Communicationsin.

Sattuman kauppa

Olimme heittäneet Katan kanssa alkuun viatonta läppää oman kioskin perustamisesta, koska mitkään muut viestintä- ja markkinointitoimistot eivät puhutelleet meitä. Emme kuitenkaan edistäneet ajatusta aktiivisesti ennen kuin päädyimme Semman toimitusjohtajan kanssa samaan työpajaan, jossa kuulimme silloisen Sonaatin tulevasta brändiuudistuksesta.

Työpajan jälkeen pyysimme Jarmoa lounaalle ja keskustelimme siitä, miten voisimme olla heille avuksi uudistuksen yhteydessä. Tapaamisen jälkeen googletimme, miten tarjous laaditaan ja lähetimme tämän gmail-osoitteestani. Kaksi päivää myöhemmin sain puhelinsoiton, joka teki meistä yrittäjiä. Tarinasta on olemassa pidempi versio sivuillamme ja voit tutustua siihen halutessasi täältä.

Bywayn rytmiryhmästä Tommi, Kata ja Sakke.

Sarjainnostuja

Syksyllä 2019 istuimme Aapelin ja Haggrenin Joonaksen kanssa Belvederessä. Olimme pitkään puhuneet, miten valtaosa Jyväskylään opiskelemaan tulleista ihmisistä lähtee viimeistään valmistumisen jälkeen muualle. Päätimme, että päivittelyn sijaan asialle olisi hyvä tehdä jotain. Teimme tätä varten yhteisen WhatsApp-ryhmän, johon kutsuimme mukaan myös Katan.

Ryhmän nimeksi Aapeli laittoi ”Männikkömetsä Consulting”, koska se oli niin naurettava, ettemme käyttäisi sitä oikeasti koskaan. No toisin kävi. Kevättalvella 2020 yhteiset pohdinnat Keski-Suomen pitovoiman lisäämiseksi härmistyivät yrityksen perustamisen muodossa ja nimeksi päätyi Männikkömetsä, kun emme parempaakaan keksineet. Männikkömetsässä teemme konseptointia, viestintää ja markkinointia projekteille, jotka tavalla tai toisella edistävät erityisesti korkeakouluopiskelijoiden työllistymistä Keski-Suomen alueelle.

Oppiminen sattuu, asiakas motivoi

Oppimisen into ja uteliaisuus ajavat minua edelleen yrittämään, vaikka se ei aina ole helppoa. Ensimmäiseltä opiskeluvuodelta mieleeni on jäänyt elämään Tarja Valkosen sanat: oppiminen sattuu. Jos siis haluaa oppia, niin sen eteen on tehtävä töitä. Yrittäjyys onkin ollut itselleni loistava tapa edistää oppimistani. Kun myy asiakkaalle jonkun tuotteen tai palvelun, on kohtalaisen korkea motivaatio opetella vaadittavat tiedot ja taidot annetun lupauksen lunastamiseksi.

Vaikka fuksina kuvittelin, etten ikinä opi edes perusteita grafiikoista, valokuvaamisesta, markkinoinnista digitaalisissa kanavissa tai strategian kirjoittamisesta, on viimeiset vuodet osoittaneet nämä kuvitelmat vääriksi.

Ajelehtiminen on siten erittäin osuva termi omalla polullani eri yhteyksiin päätymisen kannalta. Kun on mahdollisuus oppia jotakin uutta siistien tyyppien kanssa, olen todennäköisesti käsi pystyssä valmiina mukana.